Muutama viikko on taas vierähtänyt, joten hieman kuulumisia täältä.
Sairastamista kerrakseen
Viime viikolla olin todella huonossa kunnossa migreenin kanssa, ja melkein koko viikko menikin sängyssä ja oksentaen. Äänikin meni, niin kovasti sain pönttöä halata parin päivän ajan.
Selvisin kuitenkin fysiatrin pakeille lonkan limapussintulehduksen takia, joka passitti selän magneettikuvauksiin, jotta syy tulehdukseen selviäisi. Ja sieltä sitten löytyikin niskan välilevynpullistuman lisäksi toinen välilevynpullistuma alaselästä, ja nivelrikko. Eli nyt olen sitten käynyt fysioterapiassa täsmähoidoissa, ja syksy menee pitkälti kuntoutuksen parissa.
Kaikenlainen liikunta on nyt kiellettyä, samoin kun kaikki raskas homma, nostaminen, kyykkiminen jne. mutta tavoite on toki, että pääsisin vielä elämään mahdollisimman normaalia elämää kuntoutuksen jälkeen. Ihan pieniä kävelyjä olen kuitenkin tehnyt koirien kanssa, hieman pään tuuletusta, ja koiratkin tykkää, kun pääsevät pois omasta pihasta.
Lisäksi sain mahakatarrin tulehduskipulääkkeistä, joten aikalailla on ollut kivun täyttämät muutama viikkoa. Kotona olen ollut suurimman osan ajasta katsellen Tvtä, ja pihalla kirjaa lukien, ilmojen salliessa.
Remonttia ja oman rauhan kaipuuta
Kotonahan meillä on meneillään isompi remontti ja raksamiehet valtaavat kodin klo7.30-17. Ainoastaan sunnuntaisin he eivät tee töitä. Omasta rauhasta ei siis mitään tietoa ja rakennuspöly astman kanssa ei myöskään ole mukava combo… Eli siivoan vähän väliä, mutta pölyä on silti joka paikassa.
Maatilan puolella minulla taas on apuna nigerialainen kundi, joka puhuu puhelimessa samalla, kun tekee hommia koko aamupäivän ajan, eli sielläkään en saa nauttia hiljaisuudesta. Joudun kuitenkin olemaan paikalla, koska joudun näyttämään kundille mitä tehdä, hän ei puhu italiaa, ja englantikin on heikko. Oma-aloitteisuuskaan ei kuulu sanavarastoon, joten minun pitää näyttää kädestä pitäen mitä tehdä. Ja stressikäyrä sen kun nousee. Onneksi eläimet on hiljaa ja hyvää terapiaa pehmeine turpineen.
Retki vuorille
Viime sunnuntaina olimme Mathiaksen vanhan luokan poikien kanssa vuorilla, ja se teki todella hyvää. Lounastimme piknik-meiningillä, juttelimme, vitsailimme, nauroimme, ja kävelimme hieman. Pojat leikki ja pelasi omia juttujaan suurella nurmella. Kaikki olivat paikalla sisaruksista vanhempiin, paitsi tietenkin Leo, joka on sunnuntaisin töissä. Päivä vierähti hyvässä seurassa syöden ja juoden, ja nollaten edes hieman stressitasoja.
Ja kävin itseäni piristääkseni kampaajalla. Viime kerrasta olikin jo melkein kaksi vuotta. Tosin leikkasin vaan hieman latvoja, oma väri on vallannut pään, enkä sitä ole nyt viitsinyt värjätä, mutta kerrankin oli edes päivän verran hiukset laitettu.
Eli tänne ei sen kummempaa kuulu, remontti jatkuu varmasti koko tämän kuun, samoin kun fysioterapia. Yritän nauttia harvoista hiljaisista hetkistä, joita meillä täällä on.
Nyt lähdemme Mathiaksen kanssa sunnuntailounaalle kaveriperheen luo, ainakin sosiaalinen elämä tuntuu olevan paremmalla mallilla kuin vuosiin, ja illalla menemme perheen kesken uutta Bondia katsomaan. Elämän pieniä iloja.
Oikein mukavaa sunnuntaita kaikille!!
Teidän piknikpaikka vuorilla oli upea, vau. Ymmärrän hyvin tuon tunteen, että kaipaat rauhaa ja hiljaisuutta. Ja nyt kun teillä on remonttia kotona ja maatilalla ohjausta vaativa apulainen, on varmasti päivän päätteeksi kuormittunut olo. Onneksi arjessa on myös niitä pieniä iloja ja hengähdystaukoja ja kyllä se kodin remonttikin koko ajan etenee!
Minulla pli myös välilevyn pullistuma alaselässä, hoito-ohjeeksi sain pieniä kävelylenkkejä muutamia kertoja päivässä ja mieluista liikuntaa lisäksi. Ajelin polkupyörällä ja kävelin. Fysioterapia ei auttanut minua, avun sain osteopaatilta. Pikaista paranemista sulle.