Moni odotti uutta vuotta kuin kuuta nousevaa koronavuoden 2020 jälkeen, toivoen että tilanne olisi muuttunut uuden vuoden mukana. Meillä ainakaan näin ei ole, päinvastoin, tuntuu että tilanne vaan pahenee ja kisakunto itse kullakin on aina vaan heikompi.
Karanteenissa kotona jälleen kerran
Mathias oli koulussa neljä päivää joululoman jälkeen, ja joutui karanteeniin hänen opettajansa ollessa covid-positiivinen. Kukaan luokan oppilaista ei onneksi ollut saanut tartuntaa, mutta olimme pari viikkoa kotona. Eipä sillä, minne täällä menisi, kun ei saisi liikkua edelleenkään, ellei ole hyvä syy.
Omalta osaltani päivät on kaikki siis ihan samanlaisia. Vietän niin paljon aikaa yksin, että tuntuu että italian kielikin alkaa unohtua. Yksi päivä havahduin siihen että ajattelin englanniksi, enkä italiaksi niinkuin yleensä.
Jatkuvat vesisateet ja polviin asti ylettyvä muta maatilan puolella vie halut olla ulkona ollenkaan. Koirien kanssa olen kuitenkin kävellyt pienempiä lenkkejä, muutamankin kerran päivässä, ilmojen salliessa.
Terveydentila ja siirtyneet suunnitelmat
Rannekin oli jo hieman parempi, kunnes hevonen alkoi riehumaan ja hyppimään pystyyn kun vein sitä toiseen tarhaan, ja niin ranne meni siinä hötäkässä jotenkin taas. Niinpä olen joutunut ottaa taas iisisti sen suhteen, ja jättää aloittamani joogaohjelmankin kesken. Eikä se kestä myöskään piirtämistä, maalaamista tai kirjoittamista, eli se itseni toteutuskin siirtyy.
Työtilanne
Ravintola on edelleen vain noutoruoalla, mikä tarkoittaa meillä 3% myyntiä normaalista ja viimeisten 10vuoden uhrauksien ja säästöjen palamista. Se niistä remonteista, hevosten tallista ja ratsastuskentästä. Kaikki työntekijät on lomautettu, irtisanoa ei lain mukaan saa, ja kalliiksi sekin tietty tulisi. Leo tekee tällä hetkellä kaiken siis yksin ravintolan puolella, ja minä maatilan puolella.
Horroksessa etsien valoa tunnelin päässä
Tuntuu että olen vaipunut horrokseen, ilo on kadonnut elämästä, ja yritän vaan pärjätä päivästä toiseen. Paljon on toki hyvääkin, ja olisin voinut kirjoittaa vain upeista auringonnousuista ja -laskuista, maisemista, suloisista eläimistäni ja että kuinka paljon olen levännyt. Ehkä olisitte mielummin lukenutkin niistä, mutta tämä epätietoisuus ja yksinäisyys on nyt ne, mitkä on päällimmäisenä ollut mielessä tämän vuoden alun. Ja tiedän etten ole yksin ajatusteni kanssa. Toivon mukaan niitä hyviä ja kivoja juttuja on taas jaettavana itse kullakin hyvin pian!
Virtuaalihalaus kaikille, kyllä tästäkin selvitään!
Olen ajatellut, että Suomessa olisi erityisen hankalaa irtisanoa työntekijöitä tilanteessa kuin tilanteessa… Missä tilanteissa Italiassa irtisanominen on mahdollista, jos työtä ei käytännössä ole?
Tällä hetkellä, ainakin meidän tiedon mukaan, ei saa työntekijöitä irtisanoa. Voimme ainoastaan lomauttaa tai vähentää työtunteja. Toki jos firma sulkee ovensa työntekijät menettävät työpaikkansa.
Terveisiä Etelä-Ranskasta. Et ole yksin ajatustesi kanssa. Täällä myös tilanne ja rajoitukset tympivät ja tällä hetkellä ei ole tietoa, miten pitkään jatkuu näin.
Hei Mirja ja terveisiä ja jaksamista Ranskaan!! Kyllä tämä jotenkin rämmitään läpi…
Heidi, tiedän ja tunnen tunteesi. Tunnen sen ahdistuksen, pelon ja yksinäisyyden. Mitä tulevaisuus tuo? Kuinka nopeesti saadaan rokotusaineita, jotta päästään normaalitilaan? Mitä tulee normaalitila olemaan? Kaipuu nähdä kavereita muutenkin kuin vain nopeesti kahden metrin päässä. Jokainen päivä on samanlainen. Nukuttaan, tehdään töitä, syödään ja koiran kanssa ulos. Meillä ei onneksi ole rahahuolia, koska töitä on enemmän kuin pystytään tekemään, mutta se tekee paineita, kun ei ole energiaa tehdä töitä.
Toivotaan, että vähintään tämä ahdistus ja yksinäisyys loppuu, kun kevät ja lämpö tulee. Voimia sinulle Saksan Cellestä @Saksantantta
Kiitos Anu! kyllä tää tästä, jo helpotti kun hieman sain avautua jollekin 😉 Mukavaa viikkoa Saksaan!
Rakastan sun kuvia. Mielestäni saat kirjoittaa omaan blogiisi mitä lystäät. Olen lukenut blogiasi jo vuosia A) koska kirjoitat hyvin 2) kuvat ovat kauniita. Korona vie voimia, mitä sitä piilottelemaan. Yrittäjille ja erityisesti ravintolayrittäjille tämä on varmaan helvetillistä aikaa.
Kiitos Tuutikki!! Kommenttisi lämmittää mieltä, ja teidän lukijoiden takia tätä blogia kirjoitan. Toki saan itsekin jaettua omia tunteitani ja mietteitäni samalla. Jaksamista sinnekin tämän pandemian keskelle!!
Sehän tässä raskasta on, kun loppua ei näy. Viime keväänä ajatteli, että kyllä tässä nyt puoli vuotta jotenkin nitkuttaa, mutta nyt alkaa olla jo kyllä vähän liikaa.
Tosi surkeaa tuo, että olette joutuneet syömään pitkään kerätyt säästötkin.
Koita ajatella, että onneksi niitä säästöjä oli, että on edes jotain mistä ottaa.
Me myytiin kans kotimme vuosi sitten ja päästiin veloista ja jäi vähän säästöönkin. En käsitä miten viime vuoden olisi selvinnyt ilman töitä ja tuloja, jos ei oltaisi ehditty tehdä tuota ratkaisua.
Toivotaan että rokotukset alkaa tehota ja päästään takaisin edes jonkinlaiseen normaaliin.
Tsemppiä kovasti!
Kiitos, voimia sinnekin!!
Epämääräisyys ja epätietoisuus määräävät aika monien elämää tällä hetkellä. E todellakaan ole yksin, vaikka se tuskin taakkasi keventää tässä tapauksessa. Täällä päin alkaa jo ruokakin loppua, kun meilläkin myynti on ollut jotain 10% normista kohta vuoden. Ensin karanteeni, sitten kesä, sitten taas karanteeni… Kai tämä joskus loppuukin, mutta mihin, se on arvoitus.
Hei Heidi!
Aivan samat tuntemukset täällä portugalissa! Oli suuri pettymys että tilanne taas huononi ja paljon, juuri kun vuodenvaihteessa oli ” valoa tunnelin päässä” fiilikset…
Huolestuttaa nämä lapset/ nuoret…kotona eristyksessä taas…
Suomi ja suomalaiset ovat hoitaneet tämän niin hyvin että olen ihan kade, vaikka tietysti todella happy rakkaan suomen puolesta!
Koitetaan tsempata päivä ja viikko kerrallaan ja kyllä varmasti kesällä viimeistään helpottaa ja tekin saatte ravintolan täyteen asiakkaita! 😊
Itselläni ei IT-alan työntekijänä ole taloudellista hätää, mutta kyllä tämä jatkuva kotitoimistossa istuminen ja rakkaimpien harrastusten tauolla olo kuukausitolkulla (asun Saksassa, jossa meininki suunnilleen vastaava) minuakin rassaa ja ilmenee juuri kuvaamasi kaltaisena ilon puutteena sekä mm. ärtyisyytenä. Mielestäni tärkeää että tästäkin puolesta kirjoitetaan, eikä pelkästään tartunnoista, kuolleista ja rajoituksien noudattamisesta tai noudattamatta jättämisestä.
Mutta joka tapauksessa kauniin näköinen maatila teillä!
Kiitos Arto! Ja voimia Saksaan, toivottavasti pääsemme pian taas harrastusten ja ihmisten pariin!
Kyllä täällä Suomessakin on masentavaa aikaa. Meillä ei ole noita liikkumisia vielä pakolla rajoitettu niinkuin monessa muussa maassa. Itse ollaan oltu vaan aika tavalla hissukseen kotona. Ja masentaa kun ei näe ulkomaan perhettä, muita sukulaisia ja tuttavia, tuleva kevät ja kesä masentaa töitten puolesta, jne.
Viime kesä oli erittäin stressaavaa matkailualalla ja sitä samaa näyttää olevan taas edessä. Toivotaan, että parempaa on tulossa!
Toivotaan todella, ihan maailmanlaajuisesti, että tämä tilanne loppuisi mahdollisimman pian!