Me asumme noin tuhannen asukkaan kylässä, Sant’Egidiossa, mikä kuuluu Perugian kaupunkiin. Täällä puhutaan kylistä, mutta oikeasti asuinalueemme on siis Perugian lähiötä, ja taajama-aluetta.
Muutimme tänne ravintolan takia vuonna 2008, tosin Leohan on asunut samassa talossa lapsuutensa, muttei koskaan osallistunut kylämme tapahtumiin, ja kävi koulutkin kauempana. Eli emme oikeastaan tunteneet ketään tänne muuttaessamme. Ravintolan kautta toki tutustuimme hieman heihin, jotka kävivät meillä syömässä, mutta meni vuosia ennenkuin tutustuin oikeasti paremmin kehenkään, vaikka osallistuin Mathiaksen kanssa kaikkiin kissanristiäisiin mitä kylällä järjestettiin. Leo taas on aina töissä, eikä häntä kylän tapahtumat kiinnostanut, eli kävin niissä yksin Mathiaksen kanssa. Tarhan kautta pikkuhiljaa tutustuin muihin äiteihin, joten kun kävimme kylän tapahtumissa saatoin vaihtaa pari sanaa jonkun kanssa. Koulun myötä tutustuin heihin vielä paremmin, ja osallistuimme entistä enemmän tapahtumiin, mitä järjestettiin.
Karnevaalit
Näin helmikuussa on aina karnevaalit, ja meillä on kylällä järjestetty lapsille karnevaalirieha. He pukeutuvat, leikkivät, syövät herkkuja, ja me vanhemmat vaihdamme muutaman sanan ja nautimme aperitiivit sillä välin. Kylällämme on rullaluistelukerhon halli, missä tapahtumat usein järjestetään.
Patikoiden
Huhtikuun lopulla kylällä järjestetään patikointeja muutamana sunnuntaina, kun ilmat alkaa lämmetä, vehnäpellot vihertää ja kevät koittaa. Kävelyt on n.10km reittejä, ja matkaan lähdetään klo9 maissa. Kaikki kävelee pitkässä letkassa, ja kävelyyn menee useampi tunti. Kävelyn päätteeksi on kyläjuhlien keittiössä tarjolla lounas.
Lapsille liikuntaa
Ennen koulujen loppua lapsille on usein järjestetty liikuntatapahtuma rullaluistinradalla, missä on erilaisia pelejä ja kisoja. Viimeinen leikkihetki olla yhdessä ennen kesälomille lähtöä.
Teemajuhlana taide yhdistettynä ruokaan
Kylällämme asuu jonkun verran taiteilijoita, ja kylämme järjestö suunnitteli illallisen muutama vuosi sitten, mikä oli yhdistettynä ruokaan. Taiteilijoita oli seitsemän, ja jokaiselle oli oma kokkinsa, jonka oli määrä tehdä alkupala ja jälkiruoka, inspiroituen taiteilijan töistä. Primo, eli pasta, ja secondo, eli pääruoka olivat kaikille illallistajille samat, jonka kokit valmistivat yhdessä. Illallinen oli siis kyläläisille, ja se oli täysin loppuunmyyty.
Minä olin tapahtumassa yhtenä kokkina. Ensin sain taiteilijan työt, minkä jälkeen aloin miettiä mitä tehdä alkupalaksi ja jälkiruoaksi. Muiden kokkien kanssa suunnittelimme muut ruoat ja listan, mitä kaikkea tarvittaisiin. Valmistelin kotona etukäteen kaiken mitä oli mahdollisuus valmistaa, ja paikanpäällä sitten loput. Ilta oli onnistunut, ja vaikka sain taiteilijan, jolla teokset olivat enimmäkseen sinisiä, ja ruokamaailmassa sininen on vaikea, onnistuin hommassani ihan hyvin. Tein alkupalaksi gorgonzola-päärynätaskuja ruiskukilla, ja jälkiruoaksi suklaa-mustikkajuustokakun.
Kyläjuhlat
Kylän suurin tapahtuma on kyläjuhlat, eli sagra. Useammalla kylällä on omat kyläjuhlansa, missä tarjotaan paikallista ruokaa, ja meidän juhlamme on Sagra della Torta al Testo, eli umbrialaisen, hieman rieskan tapaisen, leivän juhla. Se paistetaan tuhkan alla, ja tarjoillaan erilaisten täytteiden kanssa. Toki tarjolla on myös antipastoja, pastaa, grillattua lihaa jne.
Kyläjuhlamme on erittäin suosittu tapahtuma, ja usein ihan loppuunmyyty, eli sinne on varattava paikka etukäteen. Ne on aina elokuun alussa, ja järjestetty kylämme järjestön puolesta. Juhlat kestää 10päivää, ja ruokailun jälkeen siellä on tanssia, musiikkia, lapsille pomppulinnaa, karkkikojuja, ongintaa jne, ja nuorille disco.
Palio della Cerva
Kylämme pyhimystä Sant’Egidio Abatea, jonka nimeen mukaan kylämme on saanut nimensä, juhlitaan aina 1.9. Sen kunniaksi kirkko on järjestänyt viikon verran tapahtumaa, niin kirkollista kuin keskiaikaista. Me emme niihin kirkollisiin ole osallistuneet, mutta keskiaikaisiin rientoihin olemme ottaneet osaa.
Viikon verran on joka ilta erilaisia kisoja, joissa kylämme neljä eri korttelia ottaa mittaa toisistaan. Meidän korttelimme vaakuna on vihreä, ja meillä on kaulassa siten vihreä huivi. Kisoihin kuuluu niin juoksukisoja, erilaisia voima- ja tarkkuuspelejä. Kilpailijoina on ollut enemmänkin kylämme nuorisoa, mutta joinain vuosina minäkin olen ottanut osaa joihinkin. Muuten olemme käyneet katsomassa kisoja ja hurraamassa.
Yhtenä vuonna minuakin pyydettiin ottamaan osaa loppuhuipentumaan, eli kokkauskilpailuun, ihan viime hetkillä, koska meidän korttelistamme ei ollut osanottajaa. Koska en osannut kieltäytyä, löysin itseni siitäkin hommasta. Kokkauskilpailusta sai tuplapisteet muihin kisoihin nähden, ja sen vuoksi paineet oli kovat, Minulla ollut mitään hajua mitä tekisin. Leo ehdotti, että tekisin jotain suomalaista, ja niin päädyin tekemään suomalaista lohikeittoa ja saaristolaisleipää. Ainakin jotain erilaista.
Ruoka vietiin juhlapaikalle valmiina, ja se meni ensin tietenkin tuomareiden maisteltavaksi, ja sen jälkeen illallistajien syötäväksi. Illan lopuksi julistettiin voittaja, ja yllätyksekseni lohikeittoni voitti! Kuulin myöhemmin huhuja, että kylän mammat oli yrittänyt tehdä kotonakin kyseistä keittoa, mutta olivat laittaneet persiljaa tillin sijaan, kun tilliä täältä ei oikein löydy (itse ostin tukusta), ja se ei ollut kuulemma maistunut samalta. Sinä vuonna myös korttelimme, nimeltään Capocroce, voitti, kiitos minun tuplapisteideni.
Lapsillekin on oma pikku-palio, missä on pyöräily- ja temppurata, nopein voittaa. Mathias ei ole koskaan osallistunut, koska tietää ettei voittaisi nopeudessa. Olen toki yrittänyt sanoa, että osallistuminen ja hauskanpito on se tärkein. En halua pakottaa kuitenkaan.
Palio della Cerva loppuhuipentuu keskiaikaiseen kulkueeseen, jossa kylän ja kirkon pääjehu, Priore, kävelee vaimonsa ja aatelisten kanssa pitkin kylän katuja muun kansan katsellessa. Tähän olen ottanut osaa jo useamman vuoden aikana, ollen Prioren vaimo, eli ihan etulinjassa, jolle muut kumartaa. 😉
Keskiaikaiset iltamat
Yhtenä vuonna kirkko järjesti kesän loppumisen kunniaksi keskiaikaiset iltamat. Ne pidettiin kylämme vanhassa linnakkeessa, ja siellä oli keskiaikainen illallinen, musiikkia, tulennielijä ja taikuri. Ilta oli ihana ja siinä oli ihan mahtava tunnelma.
Joulumarkkinat
Joulun aikaan kylällämme on tarhan ja koulun joulunäytelmien lisäksi markkinat. Ne kestää muutaman päivän, ja silloin on mahdollista ostaa pienistä kojuista jouluisia juttuja, nauttia hehkuviiniä avotulen edessä, katsella jouluseimiä ja viedä kirje joulupukille. Itse jouluna on aattoyön joulumessu, ja sen jälkeen kylä rauhoittuu omiin koteihinsa karnevaaliin asti.
Kylän tapahtumat ja korona
Nyt on kaksi vuotta, kun kylämme ei ole järjestänyt oikeastaan mitään. Kesällä kyläjuhlat hyvin pienimuotoisesti, muuten kaikki on ollut peruttu. Ihmiset on olleet enemmän ja vähemmän kodeissaan, ja tuntuu, että halu edes suunnitella ja järjestää mitään on kadonnut. Saa nähdä siis palaammeko koskaan enää siihen kyläyhteisöön, mihin minäkin viimeiset vuodet pääsin sisään. Toivon mukaan kyllä, ne olivat varmasti parhaimmat vuoteni täällä, monen vuoden yksinäisyyden jälkeen. Tunne kuuluvani joukkoon edes jollain tavalla, vaikka olenkin aina se erilainen, enkä edes katolinen!
Kiitos. Oli oikein hauska lukea teidän kylänne juhlista. Juhlia ihmiset kaipaavat kipeästi kahden koronavuoden jälkeen. Ajattelen, että niin on siellä teilläkin. Akkojen karnevaaleilla alkoivat tänään katukarnevaaliviikonloppu täällä Reinin rannoilla, mutta vielä vaisusti. Suuria kulkueita ja juhlia ei vielä järjestetä, mutta sitten ensi vuonna….