Syksy tekee tuloaan tännekin pikkuhiljaa. Ensimmäisinä merkkeinä on viileämmät aamut ja illat, sekä virkistävät sateet. Mutta on kyllä tervetullutta, koska meillä ei ole satanut koko kesänä sitten toukokuun. Ja luonto kiittää! Sekä minä, koska en enää jaksa niitä kuumia kesäpäiviä, kun aika menee sisällä istuen, ja ulkona saa tehdä hikipäässä kaiken sen, mitä on ihan pakko tehdä. Syksy saa siis koittaa!
Unen voima
Itsellänikin pikkuhiljaa on energiat palaamassa erittäin huonosti nukutun kesän jäljiltä. Nyt kun ei enää tarvitse Maxia viedä ulos puolenyön aikaan, olen mennyt nukkumaan jo klo21.30-22 pintaan. Ja olen nukkunut useimmiten aamu kuuteen yhteen soittoon, kun ei ole tarvinnut herätä päästämään herraa ulos tunnin parin välein. Niin se vaan on, ettei mikään voita unen voimaa! Ja tämä onkin se mitä olen päättänyt nyt syksyn aikana tehdä; nukkua ja saada unirytmin kuntoon. Ja oman jaksamisen mukaan sitten lisään liikuntaa jne. Mutta ensin siis panostan uneen.
Liikuntaa ja holistisia treenejä
Koska sääreni on edelleen ollut turvonnut ja siinä on iso kipeä mustelma hevosen potkaisun jäljiltä, otin rennosti koko viikon liikunnan suhteen. Joogasin, kävelin Millan kanssa ja tein Sognadorin kanssa holistisia hevosmiestaitoharjoitteita maasta käsin, ja se avasi oikeastaan ihan uudenlaisen maailman. Ja vaikka ratsaille nousenkin toivon mukaan pian, niin aion jatkaa näitä maasta tehtäviä treenejä, missä hevoselle annetaan aikaa ja mahdollisuus omiin ratkaisuihin, ymmärtäen kuitenkin kuka määrää, mutta hellällä kädellä. Mikä täällä keski-Italiassa ainakin on ihan outo käsite, kun hevospiireistä puhutaan.
Sosiaaliton elämä ja korona
Muuten elämä on siis hyvin paljon kotona olemista, Mathias heräsi eilen kera kurkkukivun ja lämpöä, ja kesän toiset synttärit joihin meidät oli kutsuttu (monia on ollut mihin emme ole mahtuneet kutsulistalle, mikä on ollut taas iso pala purtavaksi) jäi väliin.
Ja koska korona taas nostaa päätään täällä meilläkin Umbriassa, niin hieman tarkkailemme tilannetta, ja tarvittaessa jätämme ensi viikon leirin väliin sekä otamme koronatestit kundille ennen koulun alkua. Vaikka me olemmekin siis olleet hyvin vähän missään, niin Mathiaksen leirillä kaikki muut lapset ovat olleet kuka rannoilla, kuka vuorilla, ja palannut leirille lomiltaan.
Minulla oli monta kuvaa maisemista teille jaettavana, mutta en ymmärrä miten tämä WordPress kuvat valitsee, joskus se suostuu latamaan kaiken, joinain päivinä ei taas mitään. Olisikohan nettiyhteyksistä kiinni, mutta nyt siis jäi monen monta kuvaa koneelle, eikä ne suostu tänne siirtymään, vaikka niitä muokkasin pienemmiksikin.
Instagramin puolella kuvia voi siis katsella enemmänkin, siellä varsinkin stoorien puolella jaan päivääni monin kuvin, ja muutamin sanoin, jos kiinnostaa seurata arkeani tarkemmin. Minut löytää nimellä heiditaly, ja suora linkki löytyy myös tuolla ihan blogin loppupäässä (instagramin ikoni).
Oikein mukavaa syyskuun alkua kaikille!!!